Vanhimpana ja ensimmäisenä virolaisena joululauluna pidetään "Üks roosike on tõusnud", joka on käännetty viroksi saksalaisesta luterilaisesta kuorosta "Es ist ein Rosentsprungen". Tämän laulun alkuperä juontaa juurensa 1500-luvulle, jolloin se julkaistiin ensimmäisen kerran saksaksi Speyerin virsikirjassa noin vuonna 1599. Laulu käännettiin viroksi 1800-luvun lopulla, jolloin pyhä musiikki alkoi levitä luterilaisuuden ja kansallisen heräämisen hengessä.

"A Rose Has Risen" on yksi niistä joululauluista, jotka kantavat ajatonta ja kauneutta. Se koskettaa jotain syvästi inhimillistä – toivoa ja valoa, joka voi loistaa pimeimmälläkin talvella. Laulun tarina kertoo pienestä ruususta, joka kukkii kylmän ja ankaruuden keskellä. Sen muoto on yhtä ajaton kuin itse joulun sanoma: valoa ja lämpöä, joka tulee maailmaan silloin, kun sitä eniten tarvitaan.

Virossa tämä laulu on osa jouluperinnettä, joka laulaa lämpimän valonsäteen sydämiin talven pimeydessä. Sen yksinkertainen ja melodinen sävel tuo perheet ja seurakunnat yhteen ja muistuttaa, että toivo ei koskaan kuole – kylmimpänäkin yönä voi tapahtua jotain ihmeellistä. Kappaleen sisältö ei vaadi isoa sanoja tai monimutkaisia selityksiä. Se yksinkertaisesti puhuu ja muistuttaa, että jokaisella on kyky löytää kauneus ja merkitys vaikeimmissakin hetkissä.

"A Rose Has Risen" yhdistää sukupolvia ja kulttuureja. Se on laulu, jota voi kuulla kirkoissa, konserttisaleissa ja kodeissa kaikkialla maailmassa. Virossa hän on tullut erityisen rakastetuksi rauhallisesta ja syvällisestä viestistään, joka puhuu enemmän tunteista kuin faktoista. Joka kerta kun nämä tutut nuotit soivat, tuntuu kuin kaikki arkipäiväinen katoaisi hetkeksi ja maailma muuttuu taas hieman kirkkaammaksi.